|
Syyrian hallituksen edustajalle annettiin ystävällisesti tilaa Helsingin
Sanomissa ilmaistaakseen kyynisen viestinsä "uhrin osasta." Tämän
kaltaiset väitteet vaativat lähempää tarkastelua.
On tunnettu tosiasia, että Syyrian hallitus on suonut turvapaikan ja
avustanut terroristiryhmiä kuten Hizbollahia Libanonissa, samalla kun se
on sallinut Hamasin pitää yllä toimistoa Damaskoksessa huolimatta
lupauksistaan sulkea sen ovet. On myöskin hyvin tiedossa, että Bashar
Assadin hallitus on auttanut Saddam Husseinia kiertämään YK:n sanktioita
sallimalla laittoman irakilaisen öljyn pumppaamisen Syyrian öljyputkia
pitkin Välimerelle. Tällä tavoin molemmilla puolilla kerättiin taskuihin
miljoonia, kaikki YK:n sanktioita uhmaten.
Bouthaina Shaaban pilkkasi Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleeza Ricen
kehoitusta demokratian levittämiseksi taisteluna terrorismia vastaan ja
terrorismin voittamiseksi. Sitten hän yritti etäännyttää itsensä ja
hallituksensa samoista kurkunleikkaaja-jihadisteista, joita hänen
hallintonsa tukee Irakissa, väittäen ivallisesti että hänen valtionsa on
myöskin terrorismin uhri.
Hän antakoon anteeksi meille muille, jotka itse asiassa tiedämme paremmin,
että syyrialaiset kuten muutkin arabi-diktaattorit pelaavat hyvin
vaarallista peliä. Esittäessään uhria, Syyria myös aktiivisesti rahoittaa
ja tukee terrorismia muita YK:n jäsenvaltioita vastaan.
Syyrialaisen ministerin Bouthaina Shaabanin artikkeli pitäisi nähdä
vilpillisenä yrityksenä saada karistettua yltä syyt siihen samaan
terrorismiin, jota Syyrian valtio on tukenut jo vuosikymmeniä, ei
pelkästään ulkomailla mutta myös omalla maaperällään. Niille, jotka eivät
muista, niin Haman kaupunki oli kerran eloisa ja vilkas kaupunki, jossa
25-30 000 sen asukasta murhattiin ja kaupunki tuhottiin silloisen "Syyrian
Presidentin" Hafez Assadin johdolla, joka oli Basharin isä.
Se, mikä puuttuu, on moraalinen selkeys. Diktatuurin edustajilla ei ole
minkäänlaista oikeutta moralisoida demokratioita ihmisoikeuksista, sen
enempää kuin "uhrin osasta" terrorismissa, kun niiden omat hallitukset ja
terrorismi ovat, kirjailija Paul Bermanin sanoin, "saman sysäyksen kaksi
haaraa."
Tiedän aika hyvin mitä Lähi-idässä on tapahtunut.
Aivan liian pitkään maailma ja kansainväliset järjestöt ovat seisseet
hiljaa sivussa, kun diktatuurien on sallittu edistää vihaa länttä ja
Israelia kohtaan. Aivan liian kauan läntiset demokratiat ovat luottaneet
Lähi-idän diktatuureihin säilyttääkseen rauhan alueella. Sen on viime
aikoina todettu olleen täysin käänteisesti vaikuttava linja, esimerkkeinä
syyskuun 11. päivän tapahtumat kahden matkustajakoneen paiskautuessa
WTC-torneihin ja Oslon rauhanprosessin epäonnistuminen.
Mitä tulee moraaliseen selkeyteen, niin diktatuureihin ei voi luottaa
rauhan ylläpitäjinä, ihmisoikeuksien edistäjinä tai kunnioittajina,
kansainvälisten sopimusten täyttäjinä ja niissä pitäytyjinä, saatikka
vakavasti terrorismia vastaan taistelijoina. Lyhyesti sanottuna, Bouthaina
Shaabanin sanoihin ei voi luottaa, ja jokaisen, joka asuu liberaalissa
demokratiassa, pitäisi huomata se.
K.S. |
