|
|
Hyvät Take a Penin jäsenet! |
|
Tietopaketti Hamas-järjestön historiasta, ideologiasta ja toiminnasta Varpu Haavisto* Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmoud Abbas kävi viime viikolla kiertueella Euroopassa pyytämässä rahoitusta Hamasin johtamalle palestiinalaishallinnolle. Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat olleet palestiinalaishallinnon suurimmat rahoittajat aina viime tammikuuhun, jolloin valtaan nousi terrorijärjestö Hamas. Seuraavassa melko pitkässä taustatietopaketissa tarjoan teille eri lähteistä koottua tietoa Euroopan unionin rahoituksesta palestiinalaishallinnolle sekä Hamas-liikkeestä. Toivoisin, että voisitte saada tästä materiaalista apua omiin kannanottoihinne eurooppalaisina veronmaksajina. 1.EUROOPAN UNIONIN RAHOITUS PALESTIINALAISHALLINNOLLE 2.HAMAS-LIIKKEEN TAUSTAA 3. HAMASIN SOSIAALISEN- JA KASVATUSTYÖN SISÄLTÄMÄ KIIHOTUS 4.HAMASIN ROOLIMALLI PALESTIINALAISÄIDEILLE: Otteita Hamasin parlamenttiedustajan ja kolmen itsemurhaiskijän äidin Umm Nidal Farhatin haastattelusta 5.HAMASIN ANTISEMITISMI 6. HAMAS EI UHKAA AINOASTAAN ISRAELIA VAAN VÄÄRÄUSKOISIA LÄNSIMAITA TERRORILLA 7.HAMASIN MEDIASTRATEGIA 8.EUROOPAN UNIONIN ARVOISTA
EU lisäsi merkittävästi rahoitustaan palestiinalaishallinnolle viimeisen intifadan alettua syksyllä 2000. Vuonna 2005 EU ja sen jäsenvaltiot lahjoittivat Palestiinan itsehallinnolle 500 miljoonaa euroa, ja Israelin vetäytyessä Gazasta ehdotettiin tuon summan kaksinkertaistamista. Lisäksi itsehallinto sai rahoitusta muilta tahoilta, USA:lta, maailmanpankilta ja arabimailta noin miljardin dollarin verran vuosittain, mikä teki siitä kaikkien aikojen suurimman avustusten vastaanottajan n.310 dollaria henkeä kohden vuosittain. Kaikesta runsaskätisestä avusta huolimatta sosiaaliset olot eivät juuri parantuneet palestiinalaisalueilla. Osa väestöstä pidetään jatkuvasti pakolaiskylissä, ja noin 2,2 miljoonaa ihmistä elää noin 1,5 eurolla päivässä. Gazassa tilanne on pahin - väestö elää keskimäärin 1,24 eurolla päivässä. Suuri kysymys onkin, mitä on tapahtunut niille avustusrahoille, mitä ulkomailta on virrannut palestiinalaisten elinoloja helpottamaan. Arafatin aikaisen hallituksen sosiaaliministeri ja Abbasin hallinnon sisäministeri Muhammed Dahlan sanoi kuwaitilaiselle Al Watan-lehdelle elokuussa 2004, että 5 miljardia dollaria on vain kadonnut kuin tuhka tuuleen. (The Guardian, 2.8.2004) Yksi tiekartan laatijoista ja Palestiinan investointirahaston konsultti James Prince sanoi: "Avustusrahoista ei ole ollut juuri muuta hyötyä kuin minimielintason ylläpitäminen. Monet avustusohjelmista eivät ole olleet ainoastaan tehottomia vaan suorastaan haitallisia taloudelle" (San Francisco Chronicle, 4.9.2005). Syinä olivat pääasiassa korruption, nepotismin, lahjonnan ja kiristyksen kulttuuri palestiinalaishallinnossa sekä Arafatin johtaman hallinnon kaoottisuus. Jo joulukuussa 1999 Daily Telegraph raportoi noin 3,5 miljardista eurosta hallinnon rahoja, jotka oli talletettu tileille Sveitsissä, ja PLO:n nimissä olevista valtavista sijoituksista ja kiinteästä omaisuudesta Länsimaisissa suurkaupungeissa. Syyskuussa 2003 Kansainvälinen valuuttarahaston IMF:n raportissa todetaan 900 miljoonan dollarin verran julkisia varoja siirretyn palestiinalaisjohdon yksityisille tileille.
Tammikuussa 2005 pian Arafatin kuoleman jälkeen Al-Jazeera
satelliittikanava julkaisi Arafatin yksityisen omaisuuden arvioidun
olevan 4,5 miljardista 6,5 miljardiin dollariin. Heinäkuussa 2005
Palestiinan parlamentin puhemies Hassan Harisha sanoi Lontoossa
ilmestyvälle Al-Quds Al-Arabi -lehdelle, että Abbas on kykenemätön
juurimaan korruptiota, koska hän on Arafatin aikaisten neuvonantajien
ympäröimä, jotka ovat aivan yhtä korruptoituneita kuin ennenkin. Jo Arafatin aikana rahaa virtasi myös hallinnon alaisuudessa toimineille terrorijärjestöille kuten Al-Aksan marttyyrien prikaati ja Fatahin aseelliset joukot. BBC:n haastattelussa marraskuussa 2003 sekä Al-Aksan marttyyrien prikaatin johtajat että Fatahin virkamiehet myönsivät, ettei liikkeen poliittisella ja aseellisella siivellä ole eroa ja että Al-Aksan marttyyrien prikaatin jäsenet olivat saaneet kuukausittain noin 50 000 dollaria Palestiinan itsehallinnolta. (Palestinian Authority Funds Go to Militants, BBS News, 7.11.2003, http://www.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/3243071.stm ) Seuraavan vuoden kesäkuussa palestiinalaishallinnon pääministeri Ahmed Qurei sanoi Lontoossa ilmestyvälle arabiankieliselle Ashraq al-Awsat lehdelle, että Fatahin poliittinen johto ottaa täyden vastuun Al-Aksan marttyyrien prikaatin toiminnasta. (Fatah committed to Aksa Martyrs, The Jerusalem Post, 21.6.2004). Al-Aksan marttyyrien prikaati on Euroopan unionin terroristijärjestöksi luokittelema liike, joka on vastuussa satojen sekä juutalaisten että arabisiviilien vammauttamisesta ja tappamisesta. Siitä huolimatta EU jatkoi palestiinalaishallinnon rahoittamista. Vasta Hamasin noustua valtaan EU ja Amerikka katkaisivat tukensa palestiinalaishallinnolle. Nyt Hamas on kuitenkin kehittämässä mediastrategiaa, jolla se saisi rahahanat uudelleen avattua muuttamatta todellista toimintaansa. Lisää aiheesta löytyy englanninkielisenä sivustolta http://www.eufunding.org/default.html
Lähde: Fil.tri Jürgen Bühler: European
Leadership Funding
2. HAMAS-LIIKKEEN TAUSTAA Hamas merkitsee intoa, se on lyhenne nimestä Harakat al-Muqawima al-Islamija, Islamilainen vastarintaliike. Se on Gazassa vuonna 1946 perustetun muslimiveljeskunnan sivuhaara. Alussa liike oli melko huomaamaton, ja sen pääpyrkimys oli muuttaa palestiinalainen yhteiskunta uskonnollisesti orientoituneeksi. Se ei alussa osallistunut erityisesti Israelin-vastaiseen taisteluun, vaikka sen yksittäiset jäsenet siihen osallistuivatkin. Vuoden 1967 sodan jälkeen muslimiveljeskunnan näkyvin osa oli Ahmed Jassinin vuonna 1973 perustama Mujama, joka oli klinikoita, lastentarhoja ja koulutusta järjestävä hyväntekeväisyysjärjestö. Israelin siviilihallintoviranomaiset rohkaisivat sitä hakemaan rekisteröidyn hyväntekeväisyysjärjestön statusta vuonna 1978, ja siten Israel epäsuorasti rahoitti sitä, osittain myös vähentääkseen PLO:n statusta palestiinalaisalueilla. Mujama kuitenkin teki samaan aikaan ideologista kasvatustyötä etenkin Gazan Islamilaisen yliopiston kautta, josta tuli sen keskus. 80-luvun puoliväliin mennessä siitä oli tullut palestiinalaisalueiden suurin yliopisto (4500 opiskelijaa). Yliopiston ulkopuolella Mujamalla oli vain rajallinen kannatus. Liikkeen poliittiset pyrkimykset kuitenkin lisääntyivät 80-luvulla, se mm. teki iskuja epäislamilaisiksi määrittelemiään laitoksia kuten elokuvateattereja, kasinoita ja alkoholia anniskelevia tai myyviä paikkoja vastaan. Sen poliittinen toiminta ajoi sen myös konfliktiin Israelin kanssa, ja vuonna 1984 Israel pidätti 13 sen johtajaa, joukossa Ahmed Jassinin. 80-luvulla muslimiveljeskunnasta irtaantui ryhmiä, mm. Islamilainen Jihad, jonka pääsanomana oli Palestiinan islamilainen vapautus. Vuonna 1985 Mujamalla oli jäseniä Gazassa 2000. Hamas syntyi vuonna 1988, jotta muslimiveljeskunta voisi osallistua tuolloin käynnissä olleeseen ensimmäiseen intifadaan. Sen perustajia olivat mm. Ahmed Jassin, Abdel Rantisi, Khaled Meshaal ja Mahmud Zahar. Elokuussa 1988 julkaistu peruskirja on antisemiittinen dokumentti, joka painottaa liikkeen islamilaista luonnetta ja sitoutumista aseelliseen taisteluun koko Palestiinan alueen vapauttamiseksi. (Tästä osoitteesta löytyy Hamasin perussopimuksien pääkohtien suomenkielinen käännös http://www.take-a-pen.org/suomi/Articles/Art29.09.2004.html ) Hamasiin luotiin kolme erillistä siipeä: poliittinen siipi, jota johtivat Jassinin lähimmät liittolaiset (Shanab, Yazuri, Rantisi ja Zahhar) ja jonka tehtävänä oli jäsenten hankinta ja varojen keruu lähinnä Persianlahden maista. Järjestön tiedusteluosaston tehtävänä oli sisäinen kurinpito Gazassa, ja se toteutti esimerkiksi epäilemiensä kollaboraattoreiden teloituksia. Myöhemmin se sulautui yhteen militantin Al-Kassam-prikaatiksi kutsutun siiven kanssa. Hamas toimi soluina, mikä teki siitä Israelin turvallisuusviranomaisille hankalan vastuksen. Israel ei juurikaan aloitteellisesti puuttunut Hamasin toimintaan pitäen sitä edelleen ennen kaikkea sosiaalisena reformiliikkeenä ja siten myös mahdollisena neuvottelukumppanina. Tämä käsitys muuttui, kun Hamas alkoi kidnapata ja tappaa israelilaisia sotilaita. Aseellinen toiminta, jonka liike oli alussa julistanut yhteen sopimattomaksi uskonnon kanssa, nähtiin nyt muslimiveljeskunnan kasvavan nationalismin merkkinä. Ensimmäisen Persianlahden sodan aikana Hamas ei kannattanut Saddam Husseinia toisin kuin Arafatin johtama PLO. Tämän seurauksena Persianlahden maat rupesivat tukemaan Hamasia PLO:n sijasta, ja niiden arvellaan lahjoittaneen jopa 28 miljoonaa dollaria kuukausittain Hamasille (Saudi-Arabia pääasiassa). Tämä mahdollisti Hamasin kehittymisen johtavaksi hyväntekeväisyysjärjestöksi palestiinalaisalueilla, mikä luonnollisesti lisäsi sen kannatusta merkittävästi. 90-luvulla Hamasin ja PLO:n aseellisesta siivestä muodostuneen Fatahin välillä oli aseellisia välikohtauksia. Vuonna 1992 palestiinalaisia kuoli yhteenotoissa Israelin armeijan kanssa noin 100, kun taas Hamas ja Islamilainen Jihad surmasivat toisinajattelevia palestiinalaisia tuona aikana 220 (Martin Gilbert: Israel s.561). Yhteenottojen seurauksena Fatah kävi Hamasin kanssa sovitteluneuvotteluja, joissa sovittiin keskinäisestä väkivallasta pidättäytymisestä ja lisääntyvästä yhteistoiminnasta liikkeiden välillä. Israelin ja PLO:n johdon neuvotellessa rauhanprosessista palestiinalaisääriliikkeet Hamas etunenässä kehittivät uuden aseen rauhanneuvotteluja vastaan: itsemurhaiskijät. 6.4.1994 Hamasin jäsen tappoi 8 israelilaista Afulassa. Viikkoa myöhemmin toinen Hamasin jäsen räjäytti itsensä bussissa Haderassa ja surmasi 6 ihmistä. Itsemurhaiskijöille luvattiin, että sinä hetkenä kun he vuodattavat ensimmäisen veripisaransa he saavat kaikki syntinsä anteeksi ja siirtyvät paratiisiin. Rabin ei missään tapauksessa halunnut katkaista rauhanneuvotteluja, sillä hänen mukaansa niiden viivyttäminen iskujen takia olisi terrorin palkitsemista. Lokakuun 1994 alussa Hamasin terroristit kidnappasivat nuoren israelilaissotilaan Nahshon Wachsmanin ja vaativat, että 200 Hamasin jäsentä vapautetaan Israelin vankiloista tai muuten panttivanki tapetaan. Rabinin kanta oli, että Hamasin kanssa ei neuvotella. Hamas julkaisi videon, jossa näytettiin kauhuissaan olevaa nuorta sotilasta. Israel yritti vapauttaa rynnäköllä Wachsmanin, mutta Hamasin terroristit teloittivat hänet. Hamasin jäsenet juhlivat teloitusta Gazan kaduilla. Kaksi päivää Wachsmanin murhan jälkeen Israel ja Jordania allekirjoittivat rauhansopimuksen, jota seurasi taas Hamasin itsemurhaisku bussissa Ramat Ganissa, missä 22 ihmistä kuoli, joukossa mm. holocaustista selvinnyt Pnina Rapoport. (Martin Gilbert: Israel, s.569,573) Palestiinan itsehallinto yritti käyttää ulkomaisia lahjoitusvaroja korvatakseen Hamasin sosiaalisen verkoston palveluja, mutta ei painostanut Hamasia Oslon sopimusten mukaisesti luopumaan terrorismista. 90-luvulla erityisesti Gazassa oli yhteenottoja Hamasin ja Palestiinan itsehallinnon välillä. Seurauksena Palestiinan itsehallinto sopi Hamasin kanssa, että sen sallitaan toimia kunhan se ei vastusta Palestiinan itsehallintoviranomaisia. Toisen intifadan aikana (syksystä 2000) Hamasista tuli sekä poliittisesti että aseellisesti yhä aktiivisempi. Se teki yhdessä Fatahin Al-Aksan marttyyrien prikaatin kanssa kymmeniä itsemurhaiskuja Israeliin. Tuona aikana Hamasin ja Islamilaisen Jihadin kannatus nousi edelleen yli 30 %:iin. Yhdysvallat ja Eurooppa luokittelivat Hamasin terroristijärjestöksi, ja myös Saudi-Arabia lakkasi tukemasta sitä. Sen sijaan Iranista tuli Hamasin päärahoittaja (Iran rahoittaa myös 70-luvun lopulla muodostettua ei-palestiinalaista shiialaista Hizbollahia, joka tekee terrori-iskuja Israelia vastaan Libanonista käsin). Hamasin suosio nousi edelleen Israelin surmattua täsmäiskuilla sen johtajat Ahmad Jassinin (3/2004), ja Abdel Azziz Rantisin (4/2004). Hamas ja PLO:n johtama itsehallinto aloittivat neuvottelut Hamasin ottamisesta mukaan palestiinalaishallintoon ja PLO:n kattojärjestön jäseneksi. Maaliskuussa 2005 Mahmoud Abbasin noustua palestiinalaisten presidentiksi ja PLO:n johtajaksi palestiinalaisryhmittymät tapasivat Kairossa. Tapaamisessa sovittiin Israelin vastaisen aseellisen taistelun väliaikaisesta rauhoittamisesta. Samalla Hamas ja Islamilainen Jihad ilmoittivat liittyvänsä PLO:on, ja Hamas ilmoitti osallistuvansa Palestiinan parlamenttivaaleihin. Lähteet: -Intelligence and Terrorism Information Center: Profile of the Hamas movement, 12.2.2006 -http://www.globalsecurity.org/military/world/para/hamas.htm -Martin Gilbert: Israel, A History, Morrow 1998
3. HAMASIN SOSIAALISEN- JA KASVATUSTYÖN SISÄLTÄMÄ KIIHOTUS Hamasin sosiaalinen- ja kasvatustyö sisältää erityisesti lasten ja nuorten aivopesun terrorismiin ja vihaan. Tämä tavoite käy ilmi jo liikkeen peruskirjasta, jossa sanotaan: "On tarpeen istuttaa jihadin henki kansan sydämiin, jotta he kävisivät vihollista vastaan ja liittyisivät taistelijoiden riveihin. On tarpeellista, että niin tiedemiehet, kouluttajat, opettajat, tiedonvälityksessä ja mediassa työskentelevät henkilöt, koulutettu väki kuin erityisesti nuoriso ja islamilaisten liikkeiden sheikit ottaisivat osaa joukkojen herättämiseen. On tarpeen, että koulujen opetusohjelmaan tehdään perustavanlaatuisia muutoksia, jotta niistä saadaan juurittua pois ne ideologisen invaasion jäljet, jotka ovat seurausta orientalistien ja lähetystyöntekijöiden vaikutuksesta." (Artikla 15) Osana tätä indoktrinaatiota Hamas julkaisee lapsille suunnattuja internet-sivustoja, www.al-fateh.net. Sivustolla on lapsia viehättäviä satuja, piirroksia ja kertomuksia arabien ja islamin historian sankareista. Näiden vaarattomien ja lapsille sopivien juttujen lomassa sivustosta löytyy artikkeleita, jotka yllyttävät terroritekoihin, ylistävät itsemurhaiskijöitä asettaen heidät roolimalleiksi lapsille, sekä antisemiittista materiaalia, jonka tarkoitus on synnyttää vihaa juutalaisia vastaan. Esimerkiksi sivustolla ylistetään terroristia, joka vuonna 2001 teki 21 israelilaisen nuoren hengen ja 83 vammauttaneen iskun Dolphinarium -diskoon. Iskua kiitetään sivustolla, ja iskun tehneen terroristin kuvan ohella on luettavana hänen jättämänsä kirje, joka kehottaa toisia seuraamaan hänen jalanjäljissään. Hamas levitti hänen kuvaansa ja kirjoitustaan laajasti palestiinalaishallinnon alueilla. Sivustolla ilmestyvä lasten online-lehti julkaisi myös kuvan naisitsemurhaiskijän vartalosta irronneesta päästä, joka lojui tiellä iskun jälkeen. Teksti ylistää naisen tekoa ja selittää, että hän on nyt paratiisissa marttyyrina kuten miespuolisetkin marttyyrit. Hän tappoi kaksi israelilaista ja vammautti 17 syyskuussa 2004 Jerusalemissa. Samassa numerossa Al-Fateh kertoo Muhammad al-Duran tarinan. Palestiinalaispoika jäi isänsä kanssa palestiinalaistaistelijoiden ja Israelin armeijan ristituleen, jossa sai kuolettavan osuman. Lapsille suunnatussa tarinassa vääristellään tapahtumia tarkoituksena herättää inhoa ja vihaa israelilaisia kohtaan. Israelilaissotilaat kuvataan sadisteina, jotka nauttivat lasten ja aikuisten tappamisesta: "...sotilaiden hampaat työntyivät esiin, kun he nauraa räkättivä(kun al-Dura ammuttiin) kuin susien eteenpäin pistävät hampaat, kun ne jauhavat emonsa sylistä riistämänsä viattoman karitsan luita." (Al-Fateh no 38) Salah Shehada, yksi Hamas-johtajista Gazassa, sanoi Islam Online sivuston haastattelussa 26.5.2002, että lapset tulisi harjoittaa huolellisesti ennen kuin heidän lähetetään tehtävään ja että heidät pitäisi värvätä Hamasin taistelujoukkojen erityiseen osastoon, jotta heihin istutettaisiin aseellisen Jihadin kulttuuri ja he oppisivat erottamaan hyvän pahasta. Rasha el-Rantisi, Israelin täsmäiskussa kuolleen Hamas-johtajan Abdel Rantisin vaimo, kertoi arabiankielisen el-Bian haastattelussa 16.3.2003, että hän kasvattaa lapsensa jihadiin ja vastarintaan: "Toivon että mieheni, lapseni ja minä itse kuolemme marttyyreina, jotta voimme todistaa, että olemme ensimmäisinä uhraamassa lapsemme Allahille." Hamasin lapsille tarjoamilla kesäleireillä pelataan palloa, uidaan ja tehdään kaikkea, mitä lasten lomaleireillä tavataan tehdä. Mutta sen lisäksi siellä opetetaan mm. seuraavanlaisia lauluja: "Emme halua nukkua - hamas – tahdomme kostoa - hamas - nosta ylös - hamas - kiväärituli - hamas - vaikka se vaatisi tuhat marttyyria - hamas - tappakaa sionistit - hamas - missä he vain ovatkin - hamas - Jumalan nimessä" ( http://www.teachkidspeace.org/doc1011.php ) Hamasin hyväntekeväisyystyö sisältävää mm. kuukausittaiset maksut itsemurhaiskijöiden perheille, jotka ovat etukäteen määritellyt seuraaviksi: 100dollaria/kk naimattomasta, 150 USD/kk naimisissa olevasta, 200 USD/kk, jos tällä on lapsia, 250 USD/kk, jos lapsia on enemmän kuin 3. Joissakin dokumenteissa luvataan maksaa perheellisen itsemurhaiskijän lasten koulutus ja perheettömien osalta luvataan maksaa yhden perheeseen jäävän lapsen koulutus. (Dokumentteja nähtävänä osoitteessa http://www.intelligence.org.il/eng/sib/3_05/charity_a.htm ) Toisaalta myös Arafatin hallinnon alaisuudessa järjestettiin lastenleirejä, joilla asetettiin itsemurhaiskijät esikuviksi. Leirejä mm. nimettiin itsemurhaiskijöiden mukaan. YK:n alainen UNICEF on ollut rahoittamassa kesäleirejä, jotka kantoivat mm. Wafa Idriksen ja Ayyat al-Akhrasin, kahden naisitsemurhaiskijän nimeä.
Palestiinalaishallinto jo Arafatin aikana omaksui lasten ja nuorten
käyttämisen intifadan eturintamassa. Heitä haettiin jopa busseilla
koulusta osallistumaan yhteenottoihin Israelin armeijan kanssa. Lapset
ja nuoret on toisaalta helppo innostaa ja aivopestä "urotekoihin",
toisaalta he ovat myös tehokkaita nuoren ikänsä ja viattoman
ulkomuotonsa takia. Palestiinalaishallinto siis toisaalta painotti
lasten ja nuorten tärkeää roolia intifadassa, toisaalta käytti
yhteenotoissa kuolleiden lasten kohtaloa esittääkseen Israelin armeijan
"miehittäjänä, jolla ei ole mitään rajoja" ja joka ei vältä lasten
vahingoittamista. Toisaalta monien lasten kohtaloita on käytetty
roolimalleina, mihin toistenkin lasten tulisi pyrkiä. Lasten indoktrinoinnilla on tuloksia: Paitsi että lapset osallistuvat innokkaasti välikohtauksiin, joissa he joutuvat vaaratilanteisiin, niin viimeisen intifadan aikana nähtiin myös useita ala-ikäisten yrittämiä itsemurhaiskuja. Tässä vain joiHuhtikuussa Israelin tarkastuspisteellä Nablusin ulkopuolella pysäytettiin 15-vuotias palestiinalaispoika, joka yritti räjäyttää mukanaan olleet viisi putkipommia sotilaiden lähellä. Helmikuussa 2005 samalla tarkastuspisteellä pidätettiin 15-vuotias palestiinalaispoika, joka yritti salakuljettaa pommivyön, maaliskuussa 2004 samalla tarkastuspisteellä pysäytettiin 14-vuotias palestiinalaispoika Hussam Abbo, joka yritti räjäyttää itsensä 8 kiloa räjähteitä, pultteja ja ruuveja sisältävällä raäjähdevyöllä. Poika oli koulukiusattu oppimisvaikeuksiensa takia, ja hän kertoi halunneensa tulla sankariksi. Hän kertoi myös, että terroristit, jotka aseistivat ja lähettivät hänet, olivat luvanneet maksaa hänen äidilleen 20 dollaria ja että hän pääsee marttyyrina suoraan paratiisiin. Maaliskuussa 2004 11-vuotias palestiinalaispoika Abdullah Kuran pysäytettiin tarkastuspisteellä, ja hänen laukustaan löydettiin pommivyö, johon oli pakattu pultteja ja ruuveja sekä kännykkä, joka oli yhdistetty pommiin. Lapsi ei tiennyt laukun sisällöstä, mutta hänen tehtävänään oli ollut luovuttaa se tarkastuspisteen takana odottavalle naiselle. Tehtävästä hänelle tarjottiin 5 sekeliä. Kun hänen lähettäjänsä huomasivat pojan jääneen kiinni, he yrittivät kännykällä räjäyttää pommin. Helmikuussa 2004 kolme palestiinalaispoikaa, Jaffer Hussein ,13, Tarek Abu Mahsen,14, ja Ibrahim Suafta ,16, pidätettiin Jalamehin tiesululla. Heidän oli tarkoitus suorittaa itsemurhaisku Afulassa. Kuulustelijoille he kertoivat olevansa Islamilaisen Jihadin paikallisen toimiston värväämiä. Tammikuussa 2003 14- ja 17-vuotiaat palestiinalaisveljekset yrittivät tunkeutua Netzarimin juutalaisasutukseen aseinaan puukot. He haavoittuivat lievästi kiinniottotilanteessa. Samassa kuussa 15- ja 16-vuotiaat pojat ammuttiin heidän yrittäessään tunkeutua Elei Zahavin juutalaiskylään aseinaan puukot. Heinäkuussa 2002 kaksi puukoin varustautunutta 11-vuotiasta poikaa otettiin kiinni lähellä Dugitin tarkastusasemaa. He olivat suunnitelleet kätkevänsä pommin alueelle, ja jäätyään kiinni toinen sanoi halunneensa tulla Israelin sotilaiden ampumaksi. Heinäkuussa 2002 17-vuotias poika Jeninistä pidätettiin. Hän oli suostunut tekemään itsemurhaiskun Israelissa ja valinnut pommin sijasta aseen, jolla avaisi tulen väkijoukkoon. Hän oli yrittänyt kahdesti tunkeutua Israeliin. Samassa kuussa pidätettiin 15-vuotias tyttö, joka tunnusti, että oli suostunut itsemurhaiskun suorittajaksi. Kesäkuussa 2002 pidätettiin palestiinalaistyttö, joka oli heittänyt palopommin israelilaisia sotilaita kohti. Hän tunnusti myös suostuneensa itsemurhaiskun tekijäksi. Toukokuussa 2002 16-vuotias poika Askarista pidätettiin hänen matkustaessaan taksissa pukeutuneena pommivyöhön. Hän kertoi kuulusteluissa, että Hamas oli värvännyt hänet 14-vuotiaana, ja hän oli suostunut itsemurhaiskun tekijäksi. Pidätyspäivänään hän oli käynyt parturissa, pukeutunut pommivyöhön ja hän oli lukenut videonauhalle viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa. Sen jälkeen hänet oli kuljetettu Jeniniin, missä Israelin armeija sai hänet kiinni. Huhtikuussa 2002 Netzarimin juutalaisasutuksen vartijat ampuivat kolme palestiinalaispoikaa, jotka yrittivät tunkeutua aidan ali suorittamaan itsemurhaiskua. Pojat olivat Ismail Abu Nada ,12, Moustafa Hamarna, 13, ja Yousef Zakout, 14. Seuraavana päivänä Hamasin verkkosivuilla ilmoitettiin, että pojat olivat Hamasin lähettämiä ja että he kaikki jättivät jälkeensä viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, jossa ilmaisivat halunsa kuolla marttyyreina. Lähde: http://www.teachkidspeace.org/doc1017.php Aiheesta voi lukea lisää osoitteessa: http://www.theprismgroup.org/articles/palestinian_children_what_are_they_being_taught.html
4.HAMASIN ROOLIMALLI PALESTIINALAISÄIDEILLE:
Otteita Hamasin parlamenttiedustajan ja kolmen itsemurhaiskijän äidin
Umm Nidal Farhatin haastattelusta
Terveisin, Suomen Take A Pen |
|
|
|
|
