Libanonissa on käynnissä verisin konflikti sitten Libanonin sisällissodan Libanonin armeijan ja palestiinalaisterroristien kesken. Lehtien raportointia seuratessa ei voi välttyä vertaamasta sitä tapaa ja huomiota, jolla tätä konfliktia käsitellään, siihen, kuinka viime kesäistä Israelin ja Hizbollahin sotaa raportoitiin. Tuolloinhan lehdet omistivat viikkokaupalla ulkomaansivujensa pääosan Libanonin sodalle ja julkaisivat suuria kuvia raunioista ja kärsivistä siviileistä. Tällä kertaa siviilien kärsimykset ohitetaan pienellä maininnalla.  Ja kun viime kesäisen konfliktin alkamisesta tuli kuluneeksi vuosi (12.7.)  Helsingin sanomat käytti koko Ulkomaat-osan etusivun tuon konfliktin ja sen siviileille aiheuttamien kärsimysten muistelemiseen. Kirjoitin tämän kirvoittamana alla olevan palautteen Helsingin sanomiin.

 

Hyvää kesän jatkoa toivottaen,

 

Varpu 

 

Hyvä Helsingin sanomien ulkomaantoimituksen esimies Kari Huhta,  hyvä päätoimittaja Janne Virkkunen!

 

Samaan aikaan kun Libanonissa käydään verisintä konfliktia sitten sisällissodan Libanonin armeijan ja palestiinalaisterroristien välillä, Helsingin sanomien ulkomaantoimitus uhraa koko etusivunsa Hizbollahin ja Israelin välisen konfliktin vuosipäivälle. Vuosi sitten Te uhrasitte tuolle konfliktille viikkokaupalla koko Ulkomaat-etusivun ja uutisoitte sitä näyttävin valokuvin - missä nyt on samanlainen huomio Libanonissa käytävälle taistelulle?

 

Sen sijaan HS:n tilaajien täytyy lukea koko sivullinen Israelin ja Hizbollahin konfliktin vuosipäivämuistelua Inka Kovaselta, joka vuosi sitten kirjoitti naiiveja ja Hizbollahia ihannoivia raportteja katsoen mm tarpeelliseksi välittää suomalaisille lukijoille Hizbollahin taistelijoiden viestin: "Hizbollah rakastaa kaikkia" (20.6.06) - ilman minkäänlaista huomiota sille, että saman kaikkia rakastavan Hizbollahin johtaja saarnaa antisemitismiä ja Israelin tuhoamista (mm. Al-Manar TV-kanavalla 26.4.1999: "Ei ole elämää ja rinnakkain oloa Israelin kanssa; on vain yksi iskulause: Kuolema Israelille!")

 

Eikä niin ollen ole ihme, että Inka Kovanen nimittää Hizbollahin röyhkeää tunkeutumista ja väijytystä Israelin rajojen sisällä "uhkarohkeaksi teoksi"  (=heikomman osapuolen rohkea teko arvaamatonta, vaarallista ja uhkaavaa voimakkaampaa vihollista vastaan). Eikä hän varmaankaan aivan sattumalta unohda, että tuossa väijytyksessä ei ainoastaan otettu israelilaisia nuoria miehiä panttivangeiksi vaan tapettiin kahdeksan muuta, ja että sitä edelsivät kuukausia kestäneet ajoittaiset rakettihyökkäykset Pohjois-Israelin kyliin ja itse 12.6. aamulla alkanut Hizbollahin rakettituli koko Israelin Libanonin vastaisen rajan pituudelta. Eikö Helsingin sanomat todellakaan pysty tasapuolisempaan ja tasokkaampaan ulkomaanraportointiin?

 

Vai onko näin, kuten taannoin eräs journalisti kirjoitti Aamulehdessä liikuttavan avoimesti: "Aivan kaikesta palestiinalaisten keskinäisestä väkivallasta ei voi syyttää Israelia" - että jos ei voida syyttää Israelia Libanonin armeijan ja palestiinalaisterroristien välisestä sotimisesta, niin muistellaan Israelin ja Hizbollahin välistä konfliktia tyyliin "vuosi ja kolme päivää siitä kun Israel hyökkäsi Libanoniin"?

 

Jotten kuitenkaan olisi pelkästään negatiivinen, haluan kiittää Teitä, Kari Huhta, aivan erinomaisesta jutusta "Mistä tunnet sä ystävän" (Pe 13.7.)!

Nasevat ja tarkkanäköiset sananne kirvoittivat monta naurua pöytäseurueessamme.

 

Hyvää kesän jatkoa toivottaen

 

Varpu Haavisto

Suomen Take A Pen

suomi@take-a-pen.org